Siitä onkin jo aikaa, kun viimeksi kirjoitin Eternal Tears of Sorrow‘sta, joko omasta tai koko bändin puolesta. Ulospäin on varmasti näyttänyt siltä, että olemme olleet hiljaa koko tämän vuosikymmenen ajan.
Tänään on viimein oikea aika kertoa bändin asioista.
Ensin iloinen osa: ”Hyviä uutisia, kaikki!” (Futurama-fanit tietävät, että tätä lausetta seuraa poikkeuksetta huonoja uutisia).
Tässä kuussa tulee kuluneeksi 30 vuotta bändimme perustamisesta – se on varmasti syy juhlaan! Tai 32 vuotta, jos mukaan lasketaan EToSin ensimmäisen esiasteen, Andromedan, alku alkuvuonna 1992.
Nyt ne huonot uutiset.
Olemme olleet tauolla noin vuoden. Emme ole kertoneet tästä julkisesti ennen tätä päivää. Siksikin tätä virstanpylvästä ei juhlita virallisesti. Kaikilla on muuta tekemistä.
Jokaisella bändin jäsenellä on omat syynsä tähän taukoon. Omasta puolestani tuntuu, että olemme ehkä saavuttaneet kaiken mahdollisen. Jatkaminen olisi vain vanhojen juttujen toistamista musiikillisesti ja oikeastaan kaikilla muillakin tavoin. Huomasin tämän itse ehkä myöhemmin kuin muut, vasta viime vuonna, ja lopullisesti vasta tämän tauon aikana.
Mutta me toki yritimme. Yritimme kirjoittaa edes sen verran uutta tuoretta materiaalia, että olisimme saaneet julkaistua edes sinkun tai EP:n. Mutta epäonnistuimme. Uudet biisit tuntuivat joko vanhan toistamiselta tai väkisin väännetyltä. Ehkä voidaan siis sanoa, että intohimo ja inspiraatio olivat kadonneet.
Silti tämä ajanjakso ei ollut minulle suinkaan turha. Olen oppinut paljon musiikista ja biisinkirjoittamisesta. Nämä opit ovat korvaamattomia nyt, kun olen (bändin muiden jäsenten tavoin) suunnannut kohti uusia bändejä ja projekteja.
Omalta osaltani olen kehittänyt uutta projektia pandemian puhkeamisesta lähtien. Se saattaa kuulostaa osin vanhalta tutulta EToSilta (mitenkäs seepra pääsisi raidoistaan?), mutta jossa olisi kuitenkin raskaampi, progressiivisempi tai jopa kokeellinen vivahde. Mukana on taatusti paljon sellaista, mikä ei ollut mahdollista EToSin aikana, tai ei edes tullut silloin mieleenkään…
Kovalevyilläni on jo nyt aikamoinen määrä tuoreita ideoita. Kun vain olisi vieläkin enemmän aikaa tehdä niistä jotain… Eikä tämä ole ainoa miettimäni projekti/bändi. Mielessä on orastavia ajatuksia muistakin mielenkiintoisista jutuista. Aika näyttää. Toivottavasti saan julkaistua ensi vuonna edes uutisia tuosta bändistä, tai jopa useammasta. Ensi vuonna nimittäin täytän 50 kokonaista vuotta (huhhei…) ja siihen juhlavuoteen sopisi paremmat uutiset kuin nämä.
Takaisin bändiimme. EToSin tauko kestää niin kauan kuin se kestää. Jatkamme, kun kaikkien mielestä aika on oikea. Ehkäpä tuore soundi ja uusi lähestymistapa kainalossa. Ainakin puhtaalta pöydältä pitää aloittaa, siitä olen varma.
Sillä välin voitte seurata bändin ja sen jäsenten kuulumisia Facebookissa ja Instagramissa (etosofficial kummassakin).
Kiitos tuestanne näiden kolmen vuosikymmenen aikana. Koko bändille on ollut suuri kunnia jakaa tämä matka kanssanne.
“Expect us when you see us”, sanoisi vaka vanha harmaaparta Gandalf tässä tilanteessa.
Terveisin,
Jarmo Puolakanaho & Eternal Tears of Sorrow
Jarmo Puolakanaho 