Tulevasta levystä suomeksikin…

Suomeksi kirjoittaminen on loppujen lopuksi yllättävän hankalaa monestakin syystä. Ensinnäkin on helpompaa kirjoittaa koko bändin puolesta, yhtenä osana sitä, kuin omasta itsestäni kirjoittaminen. Toisaalta en ole koskaan halunnut olla esillä, en ainakaan yksin. Introverttinä kaikenlainen “ylimääräinen” huomio tuntuu ärsyttävältä. Mutta kirjoitan silti, koska niin joudun joka tapauksessa tulevaisuudessakin tekemään.

Eternal Tears of Sorrow on ollut tauolla noin vuoden, ja yllättävää kyllä, olen tyytyväinen tilanteeseen. Ensimmäistä kertaa voin tehdä asioita juuri niin kuin haluan. Kaikki menneisyyden taakat ovat poissa, ja nyt minulla on mahdollisuus keskittyä uuteen musiikkiin, joka kuulostaa aidosti minulta. Saan keskittyä olennaiseen ja ainoaan minulle todella tärkeään asiaan: uusien biisien tekemiseen.

Tänä kesänä, nyt kun kesälomani on kääntymässä kohti loppua, olen tuntenut tekeväni osittain samoin kuin kauan kauan sitten teini-ikäisenä: olen kokeillut kaikenlaista uutta ja saanut muodostettua mielenkiintoisia ääniä, sointuja, sointukulkuja, riffejä, biisejä. Tietynlainen uuden musiikin ihmettely on palannut voimakkaammin kuin vuosikausiin. Sitä voisi kutsua löytöretkeilyksi musiikkiin.

Joten menen asiaan: levyn tekeminen etenee etenee. Yksi biisi on jo melkein valmis (on muuten ehkä paras biisi mitä olen koskaan tehnyt…), ja muihin on jo teemoja, riffejä ja ideoita. Uusia ideoita syntyy viikoittain, joten mahdolliset biisit voivat vielä vaihtua.

Tietyt asiat säilyvät. Menen edelleen melodia edellä ja sekoitan mukaan raskautta, rankkuutta, synkkyyttä, monipuolisuutta, vaihtelevuutta ja dynamiikkaa. Tämä on mielestäni melodisen death metallin ydin. Mukaan saattaa tulla myös sipaus progressiivisuutta: jos biisi vaatii 20 minuutin pituuden, olkoon niin, ja toinen biisi voi olla vain pariminuuttinen. Tai ehkä folkia, post-metallia tai jotain ihan muuta? Kaikki on mahdollista.

Levy tulee ulos sitten, kun kaikki on valmista, ehkä kolmen vuoden päästä, ehkä aiemmin tai myöhemmin. Tämä antaa tilaa luovuudelle ja mahdollisuuden hioa jokainen kappale täydelliseksi. En kiirehdi, sillä haluan varmistaa, että jokainen sävel ja sanoitus on juuri sitä, mitä olen aina halunnut luoda. Kaikki menee suunnitelmieni mukaisesti.

Tavoitteeni on tehdä hyvä ja monipuolinen levy. Haluan tutkia, miten 2020-luvun biisinkirjoitustyylini eroaa aiemmista vuosikymmenistä. Vaikka EToSilla oli oma tunnistettava tyylinsä, uusi musiikkini tulee sisältämään uusia ja mielenkiintoisia elementtejä. Toki bändiin / projektiin tulee muitakin jäseniä mukaan, kun on oikea aika (eli kun biisit alkavat olla valmiina), ja he tuovat musiikkiin oman lisänsä.

Matka on vasta alussa, mutta jatkuu hitaasti ja varmasti. Pysykää linjoilla, sillä tulen edelleen kirjoittamaan edistymisestäni sekä suomeksi että englanniksi. Hyvää loppukesää!

EToS: 30-vuotissynttärit!

Siitä onkin jo aikaa, kun viimeksi kirjoitin Eternal Tears of Sorrow‘sta, joko omasta tai koko bändin puolesta. Ulospäin on varmasti näyttänyt siltä, että olemme olleet hiljaa koko tämän vuosikymmenen ajan. 

Tänään on viimein oikea aika kertoa bändin asioista.

Ensin iloinen osa: ”Hyviä uutisia, kaikki!” (Futurama-fanit tietävät, että tätä lausetta seuraa poikkeuksetta huonoja uutisia). 

Tässä kuussa tulee kuluneeksi 30 vuotta bändimme perustamisesta – se on varmasti syy juhlaan! Tai 32 vuotta, jos mukaan lasketaan EToSin ensimmäisen esiasteen, Andromedan, alku alkuvuonna 1992. 

Nyt ne huonot uutiset. 

Olemme olleet tauolla noin vuoden. Emme ole kertoneet tästä julkisesti ennen tätä päivää. Siksikin tätä virstanpylvästä ei juhlita virallisesti. Kaikilla on muuta tekemistä.

Jokaisella bändin jäsenellä on omat syynsä tähän taukoon. Omasta puolestani tuntuu, että olemme ehkä saavuttaneet kaiken mahdollisen. Jatkaminen olisi vain vanhojen juttujen toistamista musiikillisesti ja oikeastaan kaikilla muillakin tavoin. Huomasin tämän itse ehkä myöhemmin kuin muut, vasta viime vuonna, ja lopullisesti vasta tämän tauon aikana.

Mutta me toki yritimme. Yritimme kirjoittaa edes sen verran uutta tuoretta materiaalia, että olisimme saaneet julkaistua edes sinkun tai EP:n. Mutta epäonnistuimme. Uudet biisit tuntuivat joko vanhan toistamiselta tai väkisin väännetyltä. Ehkä voidaan siis sanoa, että intohimo ja inspiraatio olivat kadonneet.

Silti tämä ajanjakso ei ollut minulle suinkaan turha. Olen oppinut paljon musiikista ja biisinkirjoittamisesta. Nämä opit ovat korvaamattomia nyt, kun olen (bändin muiden jäsenten tavoin) suunnannut kohti uusia bändejä ja projekteja. 

Omalta osaltani olen kehittänyt uutta projektia pandemian puhkeamisesta lähtien. Se saattaa kuulostaa osin vanhalta tutulta EToSilta (mitenkäs seepra pääsisi raidoistaan?), mutta jossa olisi kuitenkin raskaampi, progressiivisempi tai jopa kokeellinen vivahde. Mukana on taatusti paljon sellaista, mikä ei ollut mahdollista EToSin aikana, tai ei edes tullut silloin mieleenkään…

Kovalevyilläni on jo nyt aikamoinen määrä tuoreita ideoita. Kun vain olisi vieläkin enemmän aikaa tehdä niistä jotain… Eikä tämä ole ainoa miettimäni projekti/bändi. Mielessä on orastavia ajatuksia muistakin mielenkiintoisista jutuista. Aika näyttää. Toivottavasti saan julkaistua ensi vuonna edes uutisia tuosta bändistä, tai jopa useammasta. Ensi vuonna nimittäin täytän 50 kokonaista vuotta (huhhei…) ja siihen juhlavuoteen sopisi paremmat uutiset kuin nämä.

Takaisin bändiimme. EToSin tauko kestää niin kauan kuin se kestää. Jatkamme, kun kaikkien mielestä aika on oikea. Ehkäpä tuore soundi ja uusi lähestymistapa kainalossa. Ainakin puhtaalta pöydältä pitää aloittaa, siitä olen varma.

Sillä välin voitte seurata bändin ja sen jäsenten kuulumisia Facebookissa ja Instagramissa (etosofficial kummassakin).

Kiitos tuestanne näiden kolmen vuosikymmenen aikana. Koko bändille on ollut suuri kunnia jakaa tämä matka kanssanne. 

“Expect us when you see us”, sanoisi vaka vanha harmaaparta Gandalf tässä tilanteessa.

Terveisin,

Jarmo Puolakanaho & Eternal Tears of Sorrow

Blog at WordPress.com.

Up ↑